Valmistautumista operaatioon

Kysymyksiä sateli edelleen päähän ja onneksi niihin saatiin muutamia vastauksia niin leikkaussalin hoitajilta, kuin myös perheeltä jonka yhteystiedot saimme.

• Kärsiikö lapsi psyykkisesti hoidosta?

Lapset sopeutuvat aikuisia paremmin useimpiin tilanteisiin ja toimenpiteisiin, he eivät osaa olla kovinkaan pahoillaan hoidosta vaan ovat varsin iloisia tilanteesta huolimatta. Näin meille vakuuteltiin ja aiomme pysyä tässä tiedonjyvässä.

• Voiko käyttää tavallisia vaatteita? 

Löysin ja sain monenlaista tietoa tästä aiheesta, toiset käyttävät reilusti kookkaampia vaatteita ja toiset muokkaavat niitä entisestään vielä sopivimmaksi. Itse päädyin lainaamaan anopilta saumurin ja hääräämään mittanauhan kanssa lapsen ympärillä. Löytämiäni kuvia apuna käyttäen yritin arvioida kipsin kokoa ja kaavoitin vaatteet. Josko näillä muutamilla vaatekappaleilla lähdetään alkuun ja teen sitä mukaa lisää kun tarkka koko on selvillä.

• Miten se vaipanvaihto?

Vaippa tungetaan huoltoluukkuun, eli yleensä normikoko mitä käytetään tai vähän pienempi. Isompi vaippa tulee siihen päälle suojaamaan ja pitämään sen paikallaan. Todellisuus näyttää miten hyvin sen vaipan survominen siihen pieneen koloon alkaa luonnistua. Itseni tuntien kiroilen niin p*leesti ennen kuin onnistuu ja asetun kyttäämään ensimmäisen kuukauden ajan miehen vieressä että homma menee ”oikein”.

• Mitä sitten jos ja kun sitä pissaa ja kakkaa on siellä kipsin välissä?

Näinhän siinä sitten kuulemma joskus pääsee käymään. Shit happens - ja haju on sen mukainen. 

• Miten mahtuu autoistuimeen?

Ei mahdu kovinkaan moneen istuimeen ja jokaiseen täytyy lisätä pehmuketta. Kipsin mallista riippuen koivet sojottaa sivuille joten tilaa täytyy olla molemmin puolin sekä istuimen reunojen melko matalat. Katsotaan miten hyvin Joie 360 pyörähtää näihin vaatimuksiin.

• Miten vaunut, tehdäänkö sellaisia erikoisleveitä?

Ei tehdä. Eikä edes lainata enää. Joskus muinoin on HYKSistä saanut lainaksi autoistuimen sekä leveämmät vaunut mutta ei enää nykyään. Epäilenpä, että niiden käyttöikä on tullut tiensä päähän harvenevan käyttäjäkunnan myötä. Tutkailimme tuplavaunuja joissa olisi yhtenäinen selkänoja ja kuomu. Kyllähän sellaisia löytyi, mutta todella vanhoja ja hieman ylihintaisia. Yritimme miettiä millaisella ratkaisulla olisi meidän tarpeisiin pisin käyttöikä. Päädyttiin pyöräkärryyn, sellaiseen jonka saa polkupyörän perää, toimii rattaita sekä talvella saa tarvittaessa myös sukset alle. Tällainen olisi hankittu joka tapauksessa tulevaisuudessa. Harmiksemme ensimmäinen tilaus osoittautui hudiksi, hökötys ei olisi kasattuna mahtunut oviaukosta sisään. Joten ei muuta kun palautukseen ja uutta tilalle, tosin toimenpidepäivä oli jo nurkan takana niin odottaisimme lapsen todelliset mitat ennen kuin tilaisimme seuraavaa hutia -se täytyisi olla hitti.