Kahden viikon jälkeen otettiin tarkistus röntgen, jossa varmistettiin lonkan olevan siellä missä pitää. Lääkäri halusi ylimääräisen röntgenin, koska lonkka oli niin helposti luksoituva. Onneksi kaikki oli niin kuin pitää. Sellainen kevyt helpotuksen huokaus pääsi tässä vaiheessa.
Poika on oppinut pomppottamaan itseään sylissä kipsiä vasten. Hän ikään kuin ponnistaa ylöspäin ja varsinkin musiikin tahtiin hyvin rytmikkäästi. Toistaiseksi kipsi on kestänyt ehjänä menossa mukana. Vatsallaan on harjoiteltu ahkerasti punnerrusliikettä ja muutamat sivustepitkin on jo hallussa. Saas nähdä milloin hoksaa alkaa pyöriä vatsallaan navan ympäri, ehkä sekin hetki tulee.
Arki on muotoutunut aika perusrutiiniksi, mutta edelleen vedän rastin seinään päivän päätteeksi. Onneksi tämä on määräaikaista ja lonkasta tulee entistä ehompi. Yöunet ovat jälleen hieman levottomampia kuin aikaisemmin, mutta näissäkin vaihtelevuus on enempi sääntö kuin poikkeus. Yö aikana vaippaa tulee vaihdettua noin kolme kertaa, koska maito maistuu myös yöaikaan niin pissiä tulee runsaammin myös.
Päiväunetkin ovat jääneet hieman vähemmälle, ilmeisesti taas joku vaihe -tai vaiheen vaihe. Millonka sitä ei ois vauvalla jotakii vaihetta menossa, heh. Ravintoterapeutti määräsi meille rypsiöljyä, avokadoa ja kalsiumpitoista puuroa, jotta paino nousisi hieman tahdikkaammin. Kipsissä on onneksi hyvin tilaa pullistella vatsaa vähän tuhdimmillakin eväillä.
Kahden viikon kuluttua, maaliskuun alussa olisi kipsinvaihto. Kipsi vaihdetaan, jotta pienellä miehellä riittää tilaa kasvaa. Samalla taasen tarkistetaan, että kaikki on edennyt niin kuin pitää. Sormet ja varpaat ristiin, jotta lonkkakuppi olisi alkanut muotoutua! Täällä jo odotetaan, että kalenteriin voidaan merkitä poistopäivä.
