Puoliväli merkki! Nyt saa hieman tuulettaa ❤
Koittihan se päivä, kun päästiin kipsinvaihtoreissulle. Aamulla starttailtiin jo neljän aikaan Mikkelistä, kun viimeksi huonon kelin vuoksi matkaan kului melkein kolme tuntia. Kaarisairaalalla piti olla 7, joten jatkettiin Kuopion ohi pieni ylimääräinen lenkki kellon ollessa 6.10. Siellä oltiin kuitenkin 6.30 jo vartoomassa ensimmäisenä ovien aukeamista.
Operaatiojonossa ei tarvinnut odotella yksin, meitä taisi olla siellä melkein 15 -hyvillä turvaväleillä koko käytävän pituudelta. Päästiin tällä kertaa melkein samantien hoitajan kanssa rupattelemaan esitiedot läpi ja odottelemaan hetkeksi aulaan. Sairaalaklovnit sattuivat kierrokselleen juuri tuohon aikaan, joten viihdettä oli tarjolla pienelle miehelle. Loppujen lopuksi en tiedä nauttivatko klovnit enempi pojasta vai toisinpäin, koska tämä pieni taskuraketti onnistuu hurmaamaan kaikki hoitajat joka kerta. Kikkatelutuokion jälkeen siirryimme lasten puolelle odottamaan ja lääkäri kävi kertaamassa toimenpiteen. Tumppasin hänelle vaipat käteen, kun totesin ettei viimeksi ollut oikeanlaisia valmiina -niin laitatte sitten nämä ettei tule ihottumaa. Lääkäri katsoi niitä hetken hämmentyneenä, joten totesin, että passaa laittaa vaan siitä. Viimeksi poika tuli kipsin kanssa aikuisten verkkopöksyissä toimenpiteestä, joten nyt oli varsinainen vaippa ja suojavaippa valmiina.
Toimenpidesalissa nukkumatti otti jälleen vallan vampyyrin iskun jälkeen. Poika nimittäin huusi jo, kun näki neulan... ilmeisesti muutama aiempi kerta oli jäänyt sen verran hyvin mieleen. Kipsinvaihto kesti hieman odotettua pidempään ja ehdin jo miettiä kaikenlaisia kauhuskenaarioita... ei ois tarvinnu, koska kaikki meni hienosti. Ortopedi käveli sen verran rennosti salista ulos ja totesi käytävällä minut ohittaessaan, että hyvältä näyttää. Pakkohan se on sitten uskoa. Poika kärrättiin salista ulos pienen lisähapen kanssa ja jäin odottamaan soittoa tehovalvonnasta. Soittivat sieltä noin vartin myöhemmin, että passaa mennä sinne odottamaan milloin herää. No siinä sitä sitten ihmeteltiin, kun muutaman huonosti nukutun päivän jälkeen poika lähes kuorsaten otti unta. Taisin hoitajalle naurahtaa, että nukkuu univelkoja pois. Nälkä kuitenkin herätti, kun taas oli pitänyt paastota ennen toimenpidettä.
Ruoka maistui jo toistamiseen ja saatiin kotiutuslupa lääkäriltä, kun pissat ja kakatkin alkoi taas löytyä vaipasta. Lonkka oli ollut kuvantaessa edelleen rakenteellisesti hieman poikeava, mutta kuitenkin kestänyt paikallaan jo paremmin. Nyt täytyy vain laittaa sormet ja varpaat ristiin, että seuraavan kuuden viikon aikana lonkkamalja alkaisi muodostua niin selvittäisiin ilman leikkaushoitoa.
Tätä kirjoittaessa ollaan eletty jo viikon verran uuden kipsin kanssa. Uusi kipsi on melkein tuplat korkeampi vyötäröltä ja sen alle on todella hankala pujottaa vaippaa. Terveen jalan lahje on lyhyt, joten jalka vinttaa viuhottaa hurjaa vauhtia. Nahka kuoriutui säärestä muutamassa päivässä hyvällä rasvauksella. Ahtaudestaan huolimatta uusi kipsi vaikuttaa istuvan hyvin ja vatsallaan olo on lisääntynyt huimasti verrattaen menneeseen kuuteen viikkoon. Ruoka maistuu paremmin sylissä istuen ja pöytää rummutetaan vaativan oloisesti, että ois parempi laittaa sitä pöperöä eteen. Painokin oli noussut 1,4kg joten eipä tuo lasikuitu möhkäle kovin paljoa menoa haitanne edelleenkään.
Niin ja taikasana äti, pitää mamman aika kiireisenä.
