3.3 Kipsin vaihto

Puoliväli merkki! Nyt saa hieman tuulettaa ❤

Koittihan se päivä, kun päästiin kipsinvaihtoreissulle. Aamulla starttailtiin jo neljän aikaan Mikkelistä, kun viimeksi huonon kelin vuoksi matkaan kului melkein kolme tuntia. Kaarisairaalalla piti olla 7, joten jatkettiin Kuopion ohi pieni ylimääräinen lenkki kellon ollessa 6.10. Siellä oltiin kuitenkin 6.30 jo vartoomassa ensimmäisenä ovien aukeamista.

Operaatiojonossa ei tarvinnut odotella yksin, meitä taisi olla siellä melkein 15 -hyvillä turvaväleillä koko käytävän pituudelta. Päästiin tällä kertaa melkein samantien hoitajan kanssa rupattelemaan esitiedot läpi ja odottelemaan hetkeksi aulaan. Sairaalaklovnit sattuivat kierrokselleen juuri tuohon aikaan, joten viihdettä oli tarjolla pienelle miehelle. Loppujen lopuksi en tiedä nauttivatko klovnit enempi pojasta vai toisinpäin, koska tämä pieni taskuraketti onnistuu hurmaamaan kaikki hoitajat joka kerta. Kikkatelutuokion jälkeen siirryimme lasten puolelle odottamaan ja lääkäri kävi kertaamassa toimenpiteen. Tumppasin hänelle vaipat käteen, kun totesin ettei viimeksi ollut oikeanlaisia valmiina -niin laitatte sitten nämä ettei tule ihottumaa. Lääkäri katsoi niitä hetken hämmentyneenä, joten totesin, että passaa laittaa vaan siitä. Viimeksi poika tuli kipsin kanssa aikuisten verkkopöksyissä toimenpiteestä, joten nyt oli varsinainen vaippa ja suojavaippa valmiina. 

Toimenpidesalissa nukkumatti otti jälleen vallan vampyyrin iskun jälkeen. Poika nimittäin huusi jo, kun näki neulan... ilmeisesti muutama aiempi kerta oli jäänyt sen verran hyvin mieleen. Kipsinvaihto kesti hieman odotettua pidempään ja ehdin jo miettiä kaikenlaisia kauhuskenaarioita... ei ois tarvinnu, koska kaikki meni hienosti. Ortopedi käveli sen verran rennosti salista ulos ja totesi käytävällä minut ohittaessaan, että hyvältä näyttää. Pakkohan se on sitten uskoa. Poika kärrättiin salista ulos pienen lisähapen kanssa ja jäin odottamaan soittoa tehovalvonnasta. Soittivat sieltä noin vartin myöhemmin, että passaa mennä sinne odottamaan milloin herää. No siinä sitä sitten ihmeteltiin, kun muutaman huonosti nukutun päivän jälkeen poika lähes kuorsaten otti unta. Taisin hoitajalle naurahtaa, että nukkuu univelkoja pois. Nälkä kuitenkin herätti, kun taas oli pitänyt paastota ennen toimenpidettä. 

Ruoka maistui jo toistamiseen ja saatiin kotiutuslupa lääkäriltä, kun pissat ja kakatkin alkoi taas löytyä vaipasta. Lonkka oli ollut kuvantaessa edelleen rakenteellisesti hieman poikeava, mutta kuitenkin kestänyt paikallaan jo paremmin. Nyt täytyy vain laittaa sormet ja varpaat ristiin, että seuraavan kuuden viikon aikana lonkkamalja alkaisi muodostua niin selvittäisiin ilman leikkaushoitoa. 

Tätä kirjoittaessa ollaan eletty jo viikon verran uuden kipsin kanssa. Uusi kipsi on melkein tuplat korkeampi vyötäröltä ja sen alle on todella hankala pujottaa vaippaa. Terveen jalan lahje on lyhyt, joten jalka vinttaa viuhottaa hurjaa vauhtia. Nahka kuoriutui säärestä muutamassa päivässä hyvällä rasvauksella. Ahtaudestaan huolimatta uusi kipsi vaikuttaa istuvan hyvin ja vatsallaan olo on lisääntynyt huimasti verrattaen menneeseen kuuteen viikkoon. Ruoka maistuu paremmin sylissä istuen ja pöytää rummutetaan vaativan oloisesti, että ois parempi laittaa sitä pöperöä eteen. Painokin oli noussut 1,4kg joten eipä tuo lasikuitu möhkäle kovin paljoa menoa haitanne edelleenkään. 

Niin ja taikasana äti, pitää mamman aika kiireisenä.

Operaatio päivä 20.1.2021

Koitti se päivä, kun edellisen illan tyhjä katse ja kivespussit silmien alla raavittiin takaraivolle. Katse vakavana ja lapsi huolella kyytiin laitettuna nokka kohti Kuopiota klo 7. Kaarisairaalassa tuli olla ilmoittautumassa klo 10 ja siitä siirryttiin hoitajan vastaanoton kautta odotustilaan odottamaan omaa vuoroa toimenpiteeseen. Kirurgi kävi myös vielä katsomassa poikaa ja kertasi toimenpiteen kulun. Pyritään korjaamaan jalka näin, tässähän on siis se mahdollisuus, ettei lonkkaa saada näin vedettyä paikalleen. Mikäli näin kävisi, emme laita kipsiä vaan leikkaamme jalan myöhemmin. Se onkin sitten monimutkaisempi juttu, toimenpiteen edetessä näemme onko jalka mahdollista saada paikalleen.

Odotusaika ei ollutkaan kovin pitkä ja oma klovnin osuuteni jäi lyhyeksi, mutta riittävän viihdyttäväksi. Sain lähteä mukaan leikkaussaliin, jossa poika istuskeli sylissä tyytyväisenä hoitajien jututtaessa. Siinä laitettiin kanyyli käteen pienen äänitehosteen kanssa ja pientä höpölientä perään, jolloin itku muuttui kikatukseksi. Tämä oli konkreettinen hetki kun tilanteesta ei tarvinnut repimällä repiä huumoria, kaikki hänen näkemänsä nauratti valtavasti. Poika kellistetiin tähänastisen elämänsä kalleimpaan petiin lämpöpatjalle nauttimaan kuumista aalloista ja voihan sentään mikä euforinen hymy sieltä tuli. Hellästi hän tarttui käteen ja lähes silmät kierossa hymyili mammalle 😍 Se olis sit guutbai sano kipsari kun poika nukahti hymy korvissa, soitellaan sitten kun viedään heräämöön. 

Noin kahden tunnin operaation ajan istuin sairaalan käytävällä blogia kirjoittaen, jotta ajatus ei liikaa laukannut kaikessa mahdollisessa ja mahdottomassa. Vihdoin näin käytävällä hoitajan poika sylissä ja hän vinkkasi, että tule mukaan vain. Siitä sitten kaikki porukalla hissiin ja tehovalvontaan heräilemään. Poika itkeskeli jo hoitajan sylissä ja jatkoi itkun sekaista uneliaisuutta vielä tovin teholla. Pian kuitenkin saatiin tuttipullo huulille ja helpotusta 10h paastoon. Juoma maistui ja tauon jälkeen saatiin lisää, kun tavara kesti sisällä. Runsaamman annoksen jälkeen alkoi eritteitä ilmaantua ja tuo mystinen huoltoluukku päästiin testaamaan.

Pienempi vaippa sisään ja isompi ulkopuolelle -helppoa eikö vain. No ei se nyt ihan noin simppeliä ole, toki semmoset pianonsoittajan pitkät sormenrimpulat tekee asiasta hurjan helppoa. Pienemmästä vaipasta voi repäistä tarrat irti, jotta ne eivät paina kipsin sisälle pujotettaessa. Lapsen ollessa selällään pikkuvaippa pujotellaan etupuolelta niin levälleen kuin mahdollista ja lapsi käännetään vatsalleen jolloin on parempi pujottaa takaosa kipsin alle. Lopuksi isompi vaippa laitetaan päälle suojaksi sekä pitämään alempi vaippa paikallaan. Yritän tehdä tästä episodista vielä videon, jotta huoltoluukun mysteeri selviää. 

Leikkaussalissa olin tiedustellut miten iho kestää eritteitä pitkäaikaisesti ja sain vastaukseksi vinoja hymyjä ja vastauksen, että kestää. Tavoitteenamme on tietenkin äärimmäisen huolellisesti pitää huoltoluukku ja sen ympärys sekä erityisesti kipsin sisus niin puhtaana kuin mahdollista. Huoli kipsiin lirahtavasta virtsasta ja kakasta vaivasi mieltä -niin täytyihän asiaa selvittää kun siihen oli mahdollisuus.

Teholta pääsimme illan aikana osastolle, jossa kakka- ja pissavaippaa päästiin vaihtamaan toistamiseen. Ja nyt oli jo ihan eri meininki asiaan vihkiytyneiden hoitajien kanssa. Homma kävi näppärämmin ja tottuneimmin ottein. Sitten vain odotellaan huomista magneettikuvausta, että lonkka olisi pysynyt hyvin paikallaan.