Siinä ne lepää, muutamat suojavaipat vielä. Kipsi poistetaan tulevana perjantaina 16.4 joten viimeiset päivät vielä räpistellään kilpikonnana. Tämä uusi kipsi vaikuttaa entistäkin tiukemmalle, kun poika on muutamia senttejä ja kiloja venähtänyt. Onneksi on enää päiviä jäljellä, muutoin täytyisi kysellä väljempää kipsiä. Poika liikkuu entistä enemmän ja selkeästi haluaisi liikkua vielä enemmän. Lisääntynyt valon määrä on laittanut päivärytmin osittain uusiksi. Nukkumaan mennään jopa 1,5h myöhemmin kuin talvella. Eipä se haittaa, kun kohta saadaan nauttia kauniista kesäilloista.
Lisää jännnitystä tähän loppuaikaan tuli neljän päivän kuume jaksosta. Poika ei ole ollut aiemmin kipeä, ei edes pienessä flunssassa, mutta nyt kuume nousi joka päivä 39 molemmin puolin. Tänään oli toinen kuumeeton päivä ja toivotaan, ettei tarvitsisi hetkeen sairastaa. Tulipa testattua koronakin pieneltä, negatiivinen se odotetusti oli.
Nyt vain sormet ja varpaat ristiin, että lonkkamalja olisi kehittynyt toivotusti ja lonkka kestäisi paikallaan kipsin poiston jälkeen. Päästäisiin jumppailemaan kinttuja entistäkin vahvemmiksi ja polskimaan käsipohjaa uimahalliin. Uudet rattaatkin odottaa jo käyttäjäänsä ja vanhoillekin on löytynyt ostajaehdokkaita. Nähtäväksi jää millaiset jumppaohjeet lääkäri määrää ja milloin saadaan seurata ensimmäisiä askeleita. Mie jännitän saadaanko vielä yölasta vai selvitäänkö ilman. Mies on luottavaisempi sen suhteen, että selvittäisiin ilman. Itseni tuntien olen taas kaivellut lisää tietoa ja tuskaillut mahdollisten vaihtoehtojen kanssa... ei ehkä niin hyvä, mutta järki ei kestä arvailua muutoin.
Ei malttaisi millään odottaa, mutta onneksi päivät sujuu sukkelaan.
