Neljä viikkoa kipsin poistosta

16.4.2021 Koitti vihdoin se päivä, kun sivuleikkurit pureutui kipsiin. Huutohan siitä tuli. Poika huusi niin, että hikoili itsensä ja alustan ihan märäksi. Taitekohdissa kipsi oli niin paksua, että sitä piti jyystää useampaan kertaan ennen kuin halkesi. No itkuhan siinä oli herkässä mammallakin, kun kipsi saatiin lopulta auki ja kuorittiin pois. Iho oli kuivaa ja hilseili, verenpurkaumia ja painaumia näkyi. Pojan sai huuhtaista kipsimestarin välinealtaassa ja sitten iho öljyttiin. Suurin osa ihon riekaleista jäi rasvatessa käteen kiinni ja loput tarttui vaatteisiin. Vatsa oli kuin pullonkaula, vyötärö niin kapea mistä moni nainen olisi kateellinen. Jalat ihan rimpulat. Kylkiluista alaspäin poika oli ihan makroonia. Hankala pitää sylissä siten, että tukee riittävästi, mutta samalla lonkkaa varoen. 

Vaippasillaan paita päällä siinä sitten kannettiin röntgeniin ja itkuhan siinä taas tuli. Onneksi sai olla isin sylissä niin ei harmittanut niin paljoa. Röntgen oli nopea ja siirryttiin KYSin lastenpolille odottelemaan lääkärinlausuntoa. Tässä vaiheessa poika ei vieläkään hoksannut, että kipsin alta löytyi hänen jalat -sen verran suorana ne sojotti sivuilla samassa muodossa, kuin kipsissä.

Lääkäri pyysi huoneeseen ja katsottiin siinä kaikki yhdessä röntgenkuvia. Näytti lupaavalle. Lonkkamaljaa oli alkanut hieman muodostua, ei toki niin paljoa, että kannattaisi tuuletella -mutta mukava alku kuitenkin. Maltillisesti pitäisi ottaa seuraavat kolme kuukautta ja antaa pojan liikkua omaan tahtiin. Olisi suositeltavaa, että lähtisi vasta kolmen kuukauden kuluttua reenailemaan kävelyhommia, mutta ei tarvitse estellä, jos aiemmin päättää ottaa jalat alle. Jalan sisäkiertoa tulisi välttää, jolloin pallonivel on eniten ulkonevassa asennossa ja täten voisi siitä lipsahtaa takaisin pois paikaltaan. Samoin tulisi seurata, ettei jalat jäykisty liian kapeaan asentoon. Lonkalle suotuisaa asentoa pidetään yllä vielä yölastan avulla kolmen kuukauden ajan. Tuo lasta tilattiin tällä käynnillä, koska sitä varten olisi pitänyt ottaa mitat kipsin vaihdon yhteydessä. Mutta liikkumisen puolesta ei siis suoranaisesti mitään mitä ei saisi tehdä -järjen käyttö sallittu! Fysioterapian tarvetta kartoitetaan vasta kolmen kuukauden jälkeen, jotta jalka saa toipua omaan tahtiin.

Hämmentyneen pojan kanssa suunnattiin Kuopion Respectalle apuvälinettä tilaamaan. Mitat otettiin ja hieman siinä spekuloitiin pikaista tilausaikataulua... mikäli laitteen osia olisi Suomessa tulisi yölasta noin viikon sisällä. 

Toisin kuitenkin kävi. Osat tuli Ruotsista ja lastaa odotettiin melkein kaksi viikkoa. Lasta asennettiin pojan istuessa sylissä. Kotona sitten huomattiin, että kuusikulma-avaimelle oli samantien käyttöä, kun eihän se selällään käytettävä laite istu yhtä hyvin kuin istuallaan asennettu. Tuntui, että poika nukkui jopa paremmin tämän yölastan kanssa. Olihan hän tottunut kolme kuukautta nukkumaan kipsin kanssa. Tämän lastan kanssa on mahdollista liikuttaa jalkoja ylös ja alas, se pitää ainoastaan 40 asteen kulmassa jalat. Hoikkana poikana hän on kuitenkin oppinut halutessaan luikertelemaan lastasta irti. Olen useamman kerran yövaippaa vaihtaessani huomannut, että ns terve jalka on koukussa laitetta vasten. Eipä hän edes herää kun vaippaa vaihdan tai korjailen jalan asentoa. 

Ensimmäisen viikon aikana jalka ei juurikaan liikkunut. Aatteleppa omalle kohdalle, kun jalka puutuu pitkän istunnon päätteeksi... saatikka kolmen kuukauden puutumiset kerralla. No siitä se alkoi kuitenkin vertyä ja viuhottaa melko samaan malliin kuin toinenkin. Maltillisesti kuitenkin, onneksi.

Tasan viikko kipsin poistosta poika lähti ryömimään. Päivä päivältä tuntuu, että vahvistuu entisestään. Nyt neljä viikkoa myöhemmin mennään melkoisen kikatuksen saattelemana lujaa eteenpäin. Siinä nahka hieman hiertyy kyynärvarsissa, mahassa ja polvissa kun hän niin touhukkaasti etenee. Pylly nousee kuin mittarimadolla ja tässä katsellaan milloin hän hoksaa siitä kontilleen kammeta. Sitten tulee entistä kiireempi meille vanhemmille, kun kaikkeen kiellettyyn pääsee vielä nopeammin käsiksi. 

Se on hankittava polvisuojia ja silmäiltävä konttauskypärää jo valmiiksi. 

"Yölasta" edestä

"Yölasta" takaa

Loppusuora kipsin kanssa

Siinä ne lepää, muutamat suojavaipat vielä. Kipsi poistetaan tulevana perjantaina 16.4 joten viimeiset päivät vielä räpistellään kilpikonnana. Tämä uusi kipsi vaikuttaa entistäkin tiukemmalle, kun poika on muutamia senttejä ja kiloja venähtänyt. Onneksi on enää päiviä jäljellä, muutoin täytyisi kysellä väljempää kipsiä. Poika liikkuu entistä enemmän ja selkeästi haluaisi liikkua vielä enemmän. Lisääntynyt valon määrä on laittanut päivärytmin osittain uusiksi. Nukkumaan mennään jopa 1,5h myöhemmin kuin talvella. Eipä se haittaa, kun kohta saadaan nauttia kauniista kesäilloista.

Lisää jännnitystä tähän loppuaikaan tuli neljän päivän kuume jaksosta. Poika ei ole ollut aiemmin kipeä, ei edes pienessä flunssassa, mutta nyt kuume nousi joka päivä 39 molemmin puolin. Tänään oli toinen kuumeeton päivä ja toivotaan, ettei tarvitsisi hetkeen sairastaa. Tulipa testattua koronakin pieneltä, negatiivinen se odotetusti oli. 

Nyt vain sormet ja varpaat ristiin, että lonkkamalja olisi kehittynyt toivotusti ja lonkka kestäisi paikallaan kipsin poiston jälkeen. Päästäisiin jumppailemaan kinttuja entistäkin vahvemmiksi ja polskimaan käsipohjaa uimahalliin. Uudet rattaatkin odottaa jo käyttäjäänsä ja vanhoillekin on löytynyt ostajaehdokkaita. Nähtäväksi jää millaiset jumppaohjeet lääkäri määrää ja milloin saadaan seurata ensimmäisiä askeleita. Mie jännitän saadaanko vielä yölasta vai selvitäänkö ilman. Mies on luottavaisempi sen suhteen, että selvittäisiin ilman. Itseni tuntien olen taas kaivellut lisää tietoa ja tuskaillut mahdollisten vaihtoehtojen kanssa... ei ehkä niin hyvä, mutta järki ei kestä arvailua muutoin.

Ei malttaisi millään odottaa, mutta onneksi päivät sujuu sukkelaan.

3.3 Kipsin vaihto

Puoliväli merkki! Nyt saa hieman tuulettaa ❤

Koittihan se päivä, kun päästiin kipsinvaihtoreissulle. Aamulla starttailtiin jo neljän aikaan Mikkelistä, kun viimeksi huonon kelin vuoksi matkaan kului melkein kolme tuntia. Kaarisairaalalla piti olla 7, joten jatkettiin Kuopion ohi pieni ylimääräinen lenkki kellon ollessa 6.10. Siellä oltiin kuitenkin 6.30 jo vartoomassa ensimmäisenä ovien aukeamista.

Operaatiojonossa ei tarvinnut odotella yksin, meitä taisi olla siellä melkein 15 -hyvillä turvaväleillä koko käytävän pituudelta. Päästiin tällä kertaa melkein samantien hoitajan kanssa rupattelemaan esitiedot läpi ja odottelemaan hetkeksi aulaan. Sairaalaklovnit sattuivat kierrokselleen juuri tuohon aikaan, joten viihdettä oli tarjolla pienelle miehelle. Loppujen lopuksi en tiedä nauttivatko klovnit enempi pojasta vai toisinpäin, koska tämä pieni taskuraketti onnistuu hurmaamaan kaikki hoitajat joka kerta. Kikkatelutuokion jälkeen siirryimme lasten puolelle odottamaan ja lääkäri kävi kertaamassa toimenpiteen. Tumppasin hänelle vaipat käteen, kun totesin ettei viimeksi ollut oikeanlaisia valmiina -niin laitatte sitten nämä ettei tule ihottumaa. Lääkäri katsoi niitä hetken hämmentyneenä, joten totesin, että passaa laittaa vaan siitä. Viimeksi poika tuli kipsin kanssa aikuisten verkkopöksyissä toimenpiteestä, joten nyt oli varsinainen vaippa ja suojavaippa valmiina. 

Toimenpidesalissa nukkumatti otti jälleen vallan vampyyrin iskun jälkeen. Poika nimittäin huusi jo, kun näki neulan... ilmeisesti muutama aiempi kerta oli jäänyt sen verran hyvin mieleen. Kipsinvaihto kesti hieman odotettua pidempään ja ehdin jo miettiä kaikenlaisia kauhuskenaarioita... ei ois tarvinnu, koska kaikki meni hienosti. Ortopedi käveli sen verran rennosti salista ulos ja totesi käytävällä minut ohittaessaan, että hyvältä näyttää. Pakkohan se on sitten uskoa. Poika kärrättiin salista ulos pienen lisähapen kanssa ja jäin odottamaan soittoa tehovalvonnasta. Soittivat sieltä noin vartin myöhemmin, että passaa mennä sinne odottamaan milloin herää. No siinä sitä sitten ihmeteltiin, kun muutaman huonosti nukutun päivän jälkeen poika lähes kuorsaten otti unta. Taisin hoitajalle naurahtaa, että nukkuu univelkoja pois. Nälkä kuitenkin herätti, kun taas oli pitänyt paastota ennen toimenpidettä. 

Ruoka maistui jo toistamiseen ja saatiin kotiutuslupa lääkäriltä, kun pissat ja kakatkin alkoi taas löytyä vaipasta. Lonkka oli ollut kuvantaessa edelleen rakenteellisesti hieman poikeava, mutta kuitenkin kestänyt paikallaan jo paremmin. Nyt täytyy vain laittaa sormet ja varpaat ristiin, että seuraavan kuuden viikon aikana lonkkamalja alkaisi muodostua niin selvittäisiin ilman leikkaushoitoa. 

Tätä kirjoittaessa ollaan eletty jo viikon verran uuden kipsin kanssa. Uusi kipsi on melkein tuplat korkeampi vyötäröltä ja sen alle on todella hankala pujottaa vaippaa. Terveen jalan lahje on lyhyt, joten jalka vinttaa viuhottaa hurjaa vauhtia. Nahka kuoriutui säärestä muutamassa päivässä hyvällä rasvauksella. Ahtaudestaan huolimatta uusi kipsi vaikuttaa istuvan hyvin ja vatsallaan olo on lisääntynyt huimasti verrattaen menneeseen kuuteen viikkoon. Ruoka maistuu paremmin sylissä istuen ja pöytää rummutetaan vaativan oloisesti, että ois parempi laittaa sitä pöperöä eteen. Painokin oli noussut 1,4kg joten eipä tuo lasikuitu möhkäle kovin paljoa menoa haitanne edelleenkään. 

Niin ja taikasana äti, pitää mamman aika kiireisenä.

Kontrolli röntgen 1.2.2021 ja ensimmäinen kuukausi

Kahden viikon jälkeen otettiin tarkistus röntgen, jossa varmistettiin lonkan olevan siellä missä pitää. Lääkäri halusi ylimääräisen röntgenin, koska lonkka oli niin helposti luksoituva. Onneksi kaikki oli niin kuin pitää. Sellainen kevyt helpotuksen huokaus pääsi tässä vaiheessa.

Poika on oppinut pomppottamaan itseään sylissä kipsiä vasten. Hän ikään kuin ponnistaa ylöspäin ja varsinkin musiikin tahtiin hyvin rytmikkäästi. Toistaiseksi kipsi on kestänyt ehjänä menossa mukana. Vatsallaan on harjoiteltu ahkerasti punnerrusliikettä ja muutamat sivustepitkin on jo hallussa. Saas nähdä milloin hoksaa alkaa pyöriä vatsallaan navan ympäri, ehkä sekin hetki tulee.

Arki on muotoutunut aika perusrutiiniksi, mutta edelleen vedän rastin seinään päivän päätteeksi. Onneksi tämä on määräaikaista ja lonkasta tulee entistä ehompi. Yöunet ovat jälleen hieman levottomampia kuin aikaisemmin, mutta näissäkin vaihtelevuus on enempi sääntö kuin poikkeus. Yö aikana vaippaa tulee vaihdettua noin kolme kertaa, koska maito maistuu myös yöaikaan niin pissiä tulee runsaammin myös. 

Päiväunetkin ovat jääneet hieman vähemmälle, ilmeisesti taas joku vaihe -tai vaiheen vaihe. Millonka sitä ei ois vauvalla jotakii vaihetta menossa, heh. Ravintoterapeutti määräsi meille rypsiöljyä, avokadoa ja kalsiumpitoista puuroa, jotta paino nousisi hieman tahdikkaammin. Kipsissä on onneksi hyvin tilaa pullistella vatsaa vähän tuhdimmillakin eväillä.

Kahden viikon kuluttua, maaliskuun alussa olisi kipsinvaihto. Kipsi vaihdetaan, jotta pienellä miehellä riittää tilaa kasvaa. Samalla taasen tarkistetaan, että kaikki on edennyt niin kuin pitää. Sormet ja varpaat ristiin, jotta lonkkakuppi olisi alkanut muotoutua! Täällä jo odotetaan, että kalenteriin voidaan merkitä poistopäivä.

Ora Sisu kaksosten/sisarusrattaat

Perusteellisten Google-sessioiden jälkeen otimme yhteyttä kotimaiseen lastenvaunujen valmistajaan Ora:n, jolta päädyimme tilaamaan Ora Sisu kaksosten/sisarusrattaat. Otimme rattaat yhtenäisellä vaunukopalla, jotta sisätilaa olisi mahdollisimman paljon. Pojan varpaiden välin ollessa 51,5cm ei tavallisissa vaunuissa riittänyt leveys hänen kuljettamiseensa.

Petite Cherie Heritage 2020 -malliset vaunut jäivät kapeiksi

Ora Sisu:ssa riittää tilaa paksummille talvivaatteillekin

Ora Sisu:t saapuivat kahdessa päivässä ja kasasimme ne suurella innolla heti, kun poika saatiin yöunille. Pyörät napsahtavat paikalleen ja ilmatäytteisille renkaille oli oma pumppu mukana kätevässä säilytyskassissa, joka kulkee vaunujen mukana. Vaunukopassa oli luvatusti hyvin tilaa ja kääntyvien eturenkaiden kanssa pujottelu sisä(koe)ajossa oli todella näppärää. Koppa nostetaan paikalleen ja tarkistetaan, että molemmat puolet naksahtaa, samoin irroitus -senkun vaan nostaa kahden puolen painikkeista. Itse runko on melko raskas, mutta sitäkin vakaampi työntäessä. Vaihteleva talvikeli on viiden käyttöpäivän aikana tarjonnut riittävästi haastetta vaunuille. Mies ja minä suosittelemme! Kyllä kulkee tuhdimmassakin hangessa, ainoastaan ylämäessä tiedät työntäväsi hieman raskaampia vaunuja, mutta eipä tarvitse lähteä kyykkäämään salille erikseen. Räntäisempänä päivänä tuli testattua myös sadesuoja, joka sekin kulkee näppärästi mukana omassa pussukassaan. Sadesuojan saa tarvittaessa melko umpinaiseksi, jos kaatosade yllättää, mutta kevyemmällä kelillä toimi loistavasti hieman avonaisemmin. 

Olemme olleet valtavan tyytyväisiä hankintaan, ehkä kuitenkin seuraavia kulkupelejä ostaessa muistamme tarkistaa minkä levyinen oviaukko meidän asunnossa onkaan. Oma virheemme oli olettaa, että ovi oli sellainen leveämpi malli -karmit eivät edelleenkään olleet joustavaa mallia, joten vaunut siirtyy ulos kahdessa osassa: koppa ja runko erikseen. Eipä ole menoa haitannut! Pienen miehen vaativan unenlaadun vuoksi ulkoillaan mielellään kahdesti päivässä, joten nämä vaunun erinomaiset ”ajo”ominaisuudet tuovat arkeen sujuvuutta. 

Kaupassakäyntikin sujuu leveämmillä vaunuilla huoletta. Kovinkaan moni ei edes kiinnittänyt huomiota lähikaupassa vaunuihin ostosten lomassa. Kaikista huolestunein oli kaupan kassa, joka viittilöi vapaalle kassalle vauhdikkaasti. Lenkkeillessä on tullut muutamia ihastelevia kommentteja ”oi, onko siellä kaksoset”? Olen siinä yrittänyt selittää, että ei kun sammakko -poika on siis alaraajakipsissä. Hoksaavat tai ei, mutta hymyt ovat olleet aina leveitä oletettavasti keski-iän ylittäneillä. 

Mikäli vielä etsit oikeasti laadukkaita vaunuja leveämpään tarpeeseen niin tässä ehdoton meidän suosikki. Tässä vaiheessa mietin, miksei alunperin tilattu vaunuja Ora:lta?!?

Huoltoluukun mysteeri

 Jos jotakin treenataan ahkerasti, niin vaipanvaihtoa. Se tapahtuu päivittäin 10-12 kertaa, joten voisin sanoa sen sujuvan kohtuullisesti. Ensimmäisinä päivinä meillä oli käytössä 3 koon vaipat kipsin alle, mutta ne eivät kestäneet kunnolla paikallaan, joten vaihdettiin neloseen. Näissä on jo enempi imutehoakin, joten ennen kaikkea mielenrauhaa äidille. Päällivaippana on koko 7, jolla suojataan alempi vaippa sekä sen paikallaan pysyvyys. Tämä ulompi vaippa vaihdetaan tarpeen mukaan vähintään kerran päivässä. 

Tästä mystisestä tapahtumasta kuvasin nopean videon näin ensimmäiseltä viikolta, ehkä tämäkin toimenpide on sujuvampi kun aikaa kuluu. Onneksemme meidän pojan huoltoluukun tuotokset ovat melko kiinteitä ja tästä aion pitää huolen sopivalla ruokavaliolla. Myös atooppinen iho voi paremmin, kun ruoka-asiat ovat kunnossa. Niitä hiottiinkin vielä viime tippaan asti allergiatestein ennen operaatiota. 

Tässäpä tämä video, pissavaippaa siinä vaihdellaan -jokainen saa hoitaa ne köntsät ihan omalla tyylillään!

Ensimmäinen viikko

Mikä parasta, poika ei ole kovinkaan pahoillaan kipsistä. Hän on iloinen oma itsensä suurimman osan ajasta, toki huonojakin hetkiä mahtuu sekaan. Erityisesti väsymys saa aikaan tuskaista kiemurtelua kipsiä vastaan. Toistaiseksi olemassa olevat virikkeet ovat kelvanneet viihdykkeeksi, mutta ajan edetessä vanhoja täytyy uudistaa. Poika on onnistuttu pitämään perustyytyväisenä ja suurimmilta katastrofeilta vältytty -ainakin toistaiseksi.

Herään keskimäärin neljästä-viiteen kertaan yössä asentamaan tuttia tai lohduttamaan levotonta nukkujaa. Kahtena kertana vaihdan vaipan ja annan muutaman kymmenen milliä maitoa. Viimeisimmillä kerroilla poika on ollut niin väsynyt, että hän on nukkunut vaipanvaihdon ajan, vaikka hänet täytyy kääntää välillä vatsalleen. Tähän mennessä yöt ovat olleet kohtuullisia, ainakin pojalla. Päiväunet ovatkin sitten olleet toinen juttu. Muutaman kerran saimme hänet "huijattua" sisälle unille reiluksi tunniksi, mutta sekin oli melkoisen suostuttelun tulos. 

Tilasimme ennen operaatiota Hamax Outback kaksipaikkaisen pyöräkärryn, joka olisi soveltunut pitkäaikaiseen käyttöön ja poika olisi mahtunut sinne leveän kipsin kanssa. Kärryä voisi käyttää myös rattaina sekä talviaikaan alle saisi halutessaan sukset. Laadukkaan oloinen ja tukeva kärry ehdottomasti, mutta valitettavasti oman mittavirheemme vuoksi oven karmit eivät joustaneet riittävästi, jotta kärry olisi mahtunut kasattuna ulos. Niinpä jouduimme palauttamaan sen ja tutkailemaan seuraavia vaihtoehtoja. 

Löysimme kotimaisen valmistajan Oran sivuilta kaksostenvaunut/ rattaat joissa olisi yhtenäinen sisäosa makuuasennossa. Kuulimme Oran vaunuista pelkästään hyviä kokemuksia ja ne säilyttäisivät arvonsa myös jälleenmyynnissä. Nämä lähti tilaukseen ja näistä oma postaus.

Edelleen tuntuu, että sählätään jotain päivittäin ja unohdetaan ainakin sata asiaa, mutta parempaan päin mennään. Arkea helpottamaan on löytynyt muutamia hyviä juttuja sekä ihan muutama käytännön asia on tullut hoksattua:

Peseytyminen

Suihkepullo ja kosteussuoja sängylle ovat osoittautuneet näppäriksi. Kosteussuojan päälle pyyhe ja pienemmällä pyyhkeellä suojataan kipsi. Siitä sitten vain supsuttaa menemään lapsentahtisesti edeten ja pyyhkii isoilla vanulapuilla. Ainakin tähän asti hikivarpaat ja tahmasormetkin ovat pysyneet puhtaina näin. Huoltoluukku on pyyhitty vanulapuin, jotta kipsi ei kastuisi vahingossakaan.

Moottorisänky ja Doomoo sitteri

Jo raskautta edeltävänä aikana hankittu moottorisänky osoittautui alkuun toimivaksi, kun lapsi saatiin suht hyvin tuettua ja täten nostettua pystympään asentoon. Alakertaan hankimme Doomoo Seat ’n swing säkkituolin johon jalat mahtuvat esteettä lisätukineen sekä asento on asiallinen ruokailuun ja köllöttelyyn. Ruokailussa käytämme pientä lisäkorotusta tuolin takaosan reunan alla. Tuolia voi käyttää aina 25kg asti, joten se on myös pitkäikäinen pikkumiehen istuin. Katselin tätä kyseistä tuolia jo raskausaikana hankittavaksi, mutta muutaman harhaostoksen ja lainasitterin kautta tähän vihdoin päädyttiin. Lämmin suositus siis tälle yleisesti sitterinä. Täytettä voi lisätä Doomoon imetystyynyistä tutuilla lisätäytepusseilla, joita löytyi paikallisesta lastentarvikemyymälästä Pikku Tipusta.

Tukipalat

Mies askarteli Jyskin vaahtomuovipatjasta näppäriä tukia, jotka ovat ehdottomat lapsen makuuasennossa tukemiseen, ettei kipsi paina tai väännä selkää pahaan asentoon. Näitä käytetään nukkuessa, lelukaaren alla, vaunuissa, säkkituolissa... melkein missä vaan.

Isännän untsikka

Vaunuiluun täytyi ommella lisälämmikettä, koska varpaiden välin ollessa 51,5cm ei valmiita lämpöpusseja löytynyt. Paksummasta merinovillakankaasta ompelin alustakin ja välikerrastoksi tein notkeasta villakankaasta vetoketjullisen pussin jonka vuorasin pellavakankaalla, ettei se hiosta. Lämpöpussiksi kävi isännän untsikka, jossa leveys riitti juuri pojan varpaiden välin ympäri. Takin alareunan taitoin kiinni pyykkipojilla. Täytyy ommella vielä lämpöisempää vaatetta kovemmille pakkasille, mutta muutamien lisävilttien kanssa alkuun päästiin nollakelillä näillä. 

Vanhat villapaidat ja kestovaippakuoret

Vanhoista villapaitojen hihoista saa lämpimiä ”housuja” joita ei tarvitse hampaat irvessä pujotella vaan menevät ikään kuin pitkinä säärystiminä. Kestovaippakuorilla voi korvata isomman ulkovaipan ja tuoda näin lisälämpöä pyllyosaan. Esimerkiksi merinovillaiset ovat hiostamattoman lämpimiä, mutta myös frotee tms vuoratut toimivat hyvin.

Tässä ehtii talvi muuttua kevääksi ennen kuin kipsi saadaan pois, joten nähtäväksi jää mitä kaikkea Pelle Peloton ideoita täytyy kaivaa itsestään. Vinkkejä otetaan myös vastaan!